Luomulapsi

Aakkospalikat

2012-02-04T05:03:00.000-08:00

Aakkospalikat on hauska lelu lapselle. Ja jopa aikuiset jaksavat leikkiä niillä - ainakin vähän aikaa..

Halusin palikat ilman mitään maalia ja olipa yllättävän vaikea löytää. Tilasin lopulta omat palikkani pieneltä amerikkalaiselta valmistajalta, joka myy tuotteitaan Etsy-verkkokaupan kautta. Eivätpä ainakaan sisällä myrkkyjä!

Villalapaset

2011-12-03T06:37:00.000-08:00

Osaatko neuloa? En minäkään. Talvi on tulossa ja kunnon lapaset pitäisi saada. Mitä tehdä? Onneksi ainakin Helsingissä on loistava paikka hankkia käsitöitä. Puodin nimi on Vanhain Työ ja se sijaitsee kätevästi Töölössä.

Kaupassa on hyvä valikoima lapasia, sukkia, pipoja, lastenvaatteita, peittoja ym. Tuotteet ovat eläkeläisten tekemiä, joten hinnat ovat käsityöksi edullisia ja laatu erinomaista. Kävin tänään ostamassa lapaset itselleni ja olen enemmän kuin tyytyväinen. Tänne uudestaan!

Tuttisoturi

2011-11-28T12:29:00.000-08:00

En voi sille mitään, mutta tuttia imevä lapsi saa minut yleensä surulliseksi. Tutti kyllä rauhoittaa ja lohduttaa lasta, mutta se on korvike. Korvike läheisyydelle ja turvalle, minkä pitäisi tulla vanhempien sylistä ja hoivasta.

Hätätilanteissa tuttia voi hyvin yrittää tarjota, mutta liian helposti se tökätään automaattisesti vauvan suuhun. Ja sitten vaunuihin makaamaan, hop! Pahimmassa tapauksessa tuttia imetäänkin sitten taaperoksi asti ja vieroitusoireet ovat sen mukaiset.

Liian pienelle vauvalle tarjottu tutti voi haitata imetystä. Vauvoilla on yleensä todella kova imemisen tarve ensimmäisinä kuukausina ja jatkuva imetys voi tuntua raskaalta. Imetys on lapselle kuitekin paljon muutakin kuin ravinnon saamista. Lapsentahtisesti imetetty vauva harvoin kaipaa muita "tutteja".

Jos vauva itkee yritä ensin muita keinoja. Vastaa vauvan tarpeisiin, kanna ja imetä. Rahoittele vauvaa ja yritä päätellä mikä on hätänä. Vauva ei koskaan itke huvikseen tai turhaan. Itku kertoo aina jostain hädästä.

Eikä ole olemassa mitään oikotietä onneen. Lapsen saa kyllä ehkä hiljaiseksi tutilla, unikoululla, ym. Mutta mihin hintaan?!

Sheavoi

2011-11-09T10:22:00.000-08:00

Tänään innostuin tekemään sheavoita. Tai oikeastaan vain vatkaamaan ja purkittamaan Ruohonjuuresta ostamani 200g köntsän raakaa sheavoita (maksoi jotain 12e). Vihreän kosmetiikan sivulla on helppo ohje vatkatun sheavoin tekemiseen.

Puhdas sheavoi on ainakin minun mielestä aivan älyttömän hyvää tavaraa ihon rasvaamiseen ja se sopii hyvin myös vauvan ihon hoitoon. Sheavoita saadaan karitepuun pähkinöistä ja Afrikassa sitä on käytetty tuhansia vuosia kaikkien mahdollisten iho-oireiden hoitoon.

Apteekin Bepanthen on tietysti se mitä kaikki käyttää, mutta välillä kannattaa kuitenkin kokeilla jotain vähän luomumpaa!

Missä ilmapallo, siellä ongelma

2011-10-11T03:30:00.000-07:00

Myös Suomen mepit voisivat lukea Tatu Hirvosen kirjan lasten leikkeihin liittyvistä riskeistä, niiden fanaattisesta torjumisesta yhteiskunnassamme ja toisaalta riskien positiivisista puolista. On surkuhupaisaa lukea EU-direktiivistä, joka vaatii varoitustekstin lisäämistä ilmapalloihin. Pumpputermokset ovat olleet kovassa käytössä virkamiesten kokouksissa ja kapulakieltä on kirjoitettu 174 sivua. Uusia varoitustarroja liimaillaan ja uusia kieltoja ja määräyksiä on keksitty. Tosin melurajat leluille ovat ehkä sittenkin tarpeen. Ei lasten korvien takia, mutta meidän aikuisten...

Direktiivi hyväksyttiin suurella äänten enemmistöllä. Mitä nyt kunnon meppi ei tekisi lasten turvallisuuden puolesta! Näköjään suomalaisista mepeistä ainoastaan ~~Satu Hassi ja~~ Esko Seppänen osaa käyttää myös omia aivojaan. Tosin tämä ei ole minulle mikään yllätys. Ja kyllä, ilmapallot aiheuttavat tukehtumiskuolemia. Yhdysvalloissa niitä oli 68 kappaletta välillä 1990-2004, eli kokonaista 5/vuosi. Harmi vaan, että kaikkia kuolemia on mahdotonta estää ja ruokaan voi tukehtua myös aikuisena. Ehkä lentokoneruokaankin pitäisi lisätä varoitustarra? Ja kuinkahan monta tukehtumista varoitustarra ilmapallossa estää? Ehkä seuraavaksi säädetään laki, joka kieltää ilmapallojen valmistamisen, myymisen ja hallussapidon.

Myös Hesari jaksaa hehkuttaa, että leikkipuistojen turvallisuudessa on usein puutteita. Vanhempien pitäisi jatkuvasti tarkkailla ja vahtia lasten leikkejä, ettei vaan mitään ikävää pääsisi käymään. Vai niin. "Lapseni hyppäsi keinusta ja jalkaan tuli mustelma", voi kauhiaa!

Edit: Satu hassi äänesti direktiiviä vastaan vahingossa.

Mentäisiinkö ulos?

2011-10-04T06:25:00.000-07:00

Hyvin yleinen kyseenalainen käytäntö, mihin vanhemmat jatkuvasti sortuvat lastensa kanssa (usein huomaamattaan), on turhat kysymykset. "Mentäisiinkö ulos?" "Syötäisiinkö?" "Saako isi tehdä sitä ja tätä?" Jne. Syy on varmasti siinä, että vauvan kanssa kommunikointi on usein tämänkaltaista lepertelyä. Tämä tyyli jää sitten helposti päälle myöhemminkin. Taaperoilta kysellään aivan turhaan heidän mielipiteitään asioista, joista heillä ei ole tuon taivaallista väliä tai edes ymmärrystä.

Lapsen kannalta on parempi jos vanhemmat ottavat lempeästi mutta jämäkästi vastuun heille kuuluvista päätöksistä. Yleensä lapsen mielipiteellä ei ole kuitenkaan oikeasti merkitystä, vaikka sitä kysyisikin. Lapsi kokee jatkuvasti kyselevän vanhemman epävarmaksi ja alkaa luulla, että myös hänellä on valtaa ja vastuuta päätöksistä. Lopputulos on, että vanhemmat eivät kohta saa enää mitään ehdotuksia läpi ilman loputtomia maanitteluja, selittelyjä, lahjomisia ja uhkailuja.

On turha kysyä lapselta mitään, mihin ei halua hänen vastaavan "ei". Pieni lapsi ei pysty ymmärtämään, että milloin pitäisi mennä esimerkiksi ulos tai pukea päälle. Vanhemmat ovat asiantuntijoita näissä asioissa, joten turha kysellä. Sen kuin ilmoittaa mitä tehdään. Ei komennellen, vaan lempeästi ja jämäkästi. Tämä on parempi tapa kuin "tasavertaisesti" lapsen kanssa neuvotellen. On toiveajattelua luulla, että lapsi haluaisi automaattisesti tehdä vanhempien toiveiden mukaan. Ei siis kannata edes yrittää.

Kyselyyn tulee todella helposti tapa. Kannattaa siis yrittää kiinnittää asiaan huomiota jo heti vauvavaiheessa. Voiko taaperolta kysyä sitten yhtään mitään? Kyllä voi, asioista joissa lapset ovat itse asiantuntijoita, esimerkiksi lelut. "Haluatko leikkiä tällä vai tällä?" on varmasti ihan OK kysymys. :-)

Varo varo varo!

2011-09-29T03:52:00.000-07:00

Luin juuri Tatu Hirvosen kirjan "Varo varo varo! - Irti ylisuojelevasta kasvatuksesta". Siinä kerrotaan kuinka nykyisin on muotia yrittää minimoida kaikki mahdolliset "riskit" ja suojella "avuttomia ja hauraita" lapsiamme onnettomuuksilta ym. Vanhemmat pelkäävät lasten satuttavan itsensä leikeissään ja tarjoavat jatkuvaa varoittelua, apua ja kontrollia. Leikkipuistot, päiväkodit ja koulut tehdään mahdollisimman "riskivapaiksi" ja kaikki vähänkin raisu (ja kiva) kielletään.

Olen pitkälle samaa mieltä kuin Hirvonen. Lasten pitäisi saada tutkia maailmaa mahdollisimman vapaasti ja ilman jatkuvaa paimentamista. Lapset ovat yllättävän hyviä arvioimaan riskejä ja yleensä pärjäävät aivan hyvin ihan itsekseen. En minäkään muista tippuneeni puusta pienenä, vaikka aika paljon tuli kiipeiltyä...onneksi äiti ei ollut näkemässä! Hirvonen kertoo kirjassaan, että tilastot osoittavat samaa. Onnettomuuksia sattuu lasten leikeissä todella vähän.

Täytyy tietysti eroitella riskit, joita lapset eivät pysty arvioimaan (Hirvonen kertoo esimerkiksi, että ei ehkä kannata antaa lapsen sytyttää nuotiota kuivaan metsään). Sen sijaan esimerkiksi puuhun kiipeäminen, keinusta hyppääminen tai vaikka lumipallosota ovat niin harmitonta toimintaa, että vanhempien ei pitäisi olla koko ajan puuttumassa. Jos lasta on koko ajan hyysäämässä, varoittelemassa ja auttamassa, lapsi alkaa itsekin tuntea itsensä hauraaksi ja tärkeät taidot jäävät oppimatta.

Hirvosen kirja on helppo lukea ja siinä on tärkeä sanoma. "Riskien hallinta" on yleensä turhaa ja lähinnä haitallista. En ole kuitenkaan kaikesta aivan samaa mieltä kuin Hirvonen. Kirjassa väitetään sivulauseessa, että geenit määrittelisivät millainen ihmisestä lopulta tulee. Tämä on vanhentunut ja väärä käsitys. Geenit ja ympäristö muokkaavat ihmistä yhdessä, eikä niitä voi tai edes kannata erottaa toisistaan. Ympäristö myös muokkaa itse geenejä.

Toinen asia mitä olisi voinut kirjassa korostaa on, että vastasyntyneelle ei päde samat säännöt kuin taaperolle. Ensimmäiset 6kk lapsi on hyvin riippuvainen vanhemmistaan, ja vauvan kaikkiin tarpeisiin vastaaminen on ehdottoman tärkeää. Ei vauvaa voi jättää yksinään tutkimaan lattioita ennen kuin hän on itse siihen valmis...

Mielen salattu voima

2011-09-23T03:05:00.000-07:00

En omista itse TV:tä, mutta silloin tällöin tulee katsottua YLE areenaa. Eilen katsoin sattumalta ensimmäisen osan dokumenttisarjasta Mielen salattu voima ja tätä ohjelmaa on pakko suositella.

Dokumentissa kerrotaan muun muassa lumevaikutuksen merkityksestä ihmisten terveyteen ja meditaation parantamasta voimasta. Ohjelmassa kerrotaan negatiivisten ajatusten ja stressin olevan todella merkittävä syy isoon osaan sairauksista.

Ohjelmassa on haastateltavana myös suuret "idolini" Jon Kabat-Zinn ja Irving Kirsch. Kabat-Zinn on kirjoittanut monta - myös suomeksi käännettyä - kirjaa meditaatiosta ja hänen ansiostaan meditaatio on pikku hiljaa otettu USA:ssa käyttöön myös erilaisten sairauksien hoidossa (Kabat-Zinn on lääkäri itsekin). Olen myös lukenut Kirschin kuuluisan kirjan The Emperor's New Drugs. Kirjassaan Kirsch esittelee (tässä dokumentissa mainittuja) tutkimuksia, joiden perusteella masennuslääkkeiden teho perustuu lähes pelkästään lumevaikutukseen.

Dokumentissa myös haastatellaan perheenäitiä, joka koki elämänsä hyvin stressaavaksi. Hänen elämänlaatunsa parani roimasti kun hän alkoi meditoida päivittäin vain 10 min. Myös minulla on vaikeuksia löytää aikaa meditoimiseen kotona. Täytyy siis ruveta tekemään sitä toimistolla...

Ihokosketus

2011-09-16T05:14:00.000-07:00

Ihokosketus tai niin sanottu kenguruhoito on ehkä helpoin tapa lisätä vauvan ja vanhempien positiivista vuorovaikutusta ja kiintymystä. Kenguruhoidon hyödyt on jo pitkään tunnettu keskosten hoidossa, mutta kaikki vauvat ja vanhemmat hyötyvät siitä. Ihokosketus on erityisen tärkeää heti syntymän jälkeen ja muutamien ensimmäisten viikkojen aikana. Se muun muassa rauhoittaa vauvaa, helpottaa imetystä ja lievittää tehokkaasti kipua. Vauvan iho myös tuntuu ihanalta omaa ihoa vasten ja saa hyvät hormonit virtaamaan.

Kenguruhoidossa vauva on äidin tai isän rinnalla pelkässä vaipassa peiton tai paidan suojassa, vanhemman ollessa esim. puoli-istuvassa asennossa sängyllä. Harrasta ihokosketusta niin paljon kuin mahdollista, mielellään useita tunteja päivässä!

Jostain syystä vauvan paljasta ihoa pidetään lähes tabuna meidän kulttuurissamme ja vauvoille puetaan aivan turhaan monta kerrosta vaatteita. Joillekin vanhemmille vauvanvaatteet tuntuvat olevan lähes pakkomielle ja niitä hankitaan valtavia määriä. Jos vauvaa kantaa ja pitää lähellä ihoa niin ainakaan kesällä vaatteita ei juurikaan tarvitse. Ihokosketus sitä paitsi lämmittää paremmin kuin yksikään vaate.

Luonnonkansoilla vauva voi olla käytännössä jatkuvassa ihokosketuksessa ensimmäiset 6 kk, länsimaissa usein ei juuri yhtään. Minkä valtavan eron se tekeekään vauvan kehitykselle?!

The Continuum Concept

2011-09-06T12:35:00.000-07:00

Kuinka luonnonkansat hoitavat lapsiaan? Olisiko länsimaalaisilla mitään opittavaa heidän käytännöistään? Onko mahdollista kasvattaa lapsia ilman tuttia, vaunuja, pinnasänkyä, sitteriä, leikkikehää ja konttauskypärää? Näihin kysymyksiin Jean Liedloff etsi vastauksia jo 1970-luvulla eläessään Yequana-intiaanien parissa Amazonin viidakossa.

Liedloff kirjoitti kokemuksistaan kirjan The Continuum Concept, jossa hän kuvaa intiaanien elämää ja lastenkasvatusta. Yequana-äidit käytännössä kantavat vauvansa ensimmäiset 6 kk, jonka aikana vauvat ovat lähes jatkuvassa ihokosketuksessa ja pääsevät seurailemaan äitien puuhailuja. Vauvat ovat siis toiminnan keskipisteessä, mutta eivät keskipisteenä. Liikkumaan opittuaan lapset tutkivat maailmaa itsenäisesti ja suhteellisen vapaasti. Äiti (tai muu hoitaja) on tosin aina lähistöllä ja saatavilla, jos jokin todellinen hätä tulee.

Näin Yequana-lapsista kasvaa luottavaisia ja iloisia. He leikkivät kyllä riehakkaasti keskenään ulkona, mutta sisätiloissa ovat hiljaisia ja aikuisia kunnioittavia. Lapset eivät keskeytä aikuisten juttelua, vaan mielummin tekevät pieniä askareita, tarjoavat vaikka lasin vettä. Yequana-lapset eivät myöskään riitele keskenään, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin.

On tietysti liikaa vaadittu, että me länsimaissa pystyisimme kasvattamaan lapset yhtä hyvin kuin Yequanat. Viidakossa naiset tottuvat pienestä pitäen lapsiin ja oppivat kuinka heitä kasvatetaan. Kyläyhteisö tarjoaa tukiverkoston ja ilmasto mahdollistaa helpon vaipattomuuden sekä ihokosketuksen harrastamisen.

Äidinvaisto on kuitenkin sama missä tahansa. Ihokosketus, kantaminen, imetys ja lapsen kanssa nukkuminen herättävät kenessä tahansa pienen intiaanin henkiin. Pieni vauva tuntuu ihanalta ihoa vasten ja saa oksitosiinin virtaamaan. Ja kun kantamiseen tottuu, ei lasta edes halua laittaa yksin lattialle (ennen kuin hän on valmis siihen).

The Continuum concept on klassikko ja todella suositeltavaa luettavaa. Kannattaa myös lukea kirjan kotisivuilta löytyviä aiheeseen liittyviä artikkeleita.

Luonnollinen synnytys

2011-08-29T06:02:00.000-07:00

Luonnonmukaisessa synnytyksessä pyritään välttämään lääketieteellisiä kivunlievityskeinoja ja muita ylimääräisiä toimenpiteitä. Etenkin ensimmäisen lapsen synnytys on yleensä rankka kokemus ja kiusaus turvautua lääketieteelliseen väliintuloon on suuri. Esimerkiksi epiduraalipuudus on kyllä hyvin tehokas keino lievittää kipua, mutta se saattaa vaikeuttaa imetyksen onnistumista.

Synnytykseen liittyvät pelot ja kivut ovat suurelta osin psyykkisiä ja niiden kokemiseen pystyy itse vaikuttamaan. Tärkeintä olisi rentoutua synnytyksen aikana ja opetella oikea hengitystekniikka. Tukihenkilön rooli on myös merkittävä. Luomusynnytys vaatii motivaatiota ja valmistautumista, mutta on myös ihanteellisin tapa tuoda uusi lapsi maailmaan.

Luonnollisia kivunlievitystapoja ovat aquarakkulat, kaurapussit, jumppapallon avulla liikkuminen, hieronta, kuuma suihku, synnytyslaulu, ym. Ilokaasu on myös harmitonta ja sitä kannattaa ainakin kokeilla.

Hyvä tapa valmistautua luonnonmukaiseen synnytykseen on mennä esimerkiksi Jaana Cowasjin erinomaiselle synnytyskurssille, jossa rentoutumista ja synnytyksen hallintaa opetellaan käytännössä. Kurssi perustuu niin sanottuun "hypnobirthing" -menetelmään, johon voi (ja kannattaa) tutustua myös kirjan/cd:n avulla. Myös minä kävin tämän kurssin ja siitä oli paljon apua.

Suositeltavin tapa synnyttää on vesisynnytys ammeessa tai synnytysjakkara. Selälleen vuoteessa on kaikkein huonoin asento, mutta usein huonossa fyysisessä kunnossa olevalla - tai epiduraalin jälkeen - ei ole vaihtoehtoja.
Pääkaupunkiseudulla kannattaa hakea synnyttämään Kätilöopiston Haikaranpesään, jossa kannustetaan luonnonmukaiseen synnytykseen.

Täytyy sanoa lopuksi, että valmistautumisesta huolimatta aina voi tulla tilanteita, jolloin lääkinnälliset keinot kannattaa ottaa käyttöön. Esimerkiksi synnytyksen käynnistäminen voi johtaa helposti toimenpidekierteeseen, koska supistuksista tuleekin erittäin voimakkaita. Ei kannata murehtia jos synnytys ei suju täysin toiveiden mukaan.

Perhepoukama

2011-08-22T02:45:00.000-07:00

Törmäsin juuri Perhepoukama nimiseen paikkaan. Perhepoukamassa voit tavata muita samanhenkisiä ekologisuudesta ja kiintymyysvanhemmuudesta kiinnostuneita perheitä pääkaupunkiseudulla. Aivan mahtavaa, juuri tällaista paikkaa olen etsinyt.

Tunnen välillä itseni oudokiksi, koska haluan hoitaa lapseni eri tavalla kuin normi odottaa. Elän vauvantahtista elämää ja yritän vastata vauvan tarpeisiin parhaani mukaan. Vaunujen sijaan minulla on kantoliina ja nukumme perhepedissä. Yritämme välttää vaippoja ja "potatamme" 3 kk ikäistä vauvaamme mahdollisimman paljon.

Lapsen tarpeisiin vastaaminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että palvoisin lastani aamusta iltaan, kun hän on taaperoiässä. En halua elää lapsikeskeisessä maailmassa ja taantua parivuotiaan tasolle hiekkalaatikon reunalla päivät pitkät istuen. Mielummin teen omia juttujani ja otan lapseni mukaan niihin. Lapsi saa auttaa parhaansa mukaan ja oppia siten maailmasta. En myöskään tee lapseni puolesta asioita, mitkä hän osaa tehdä itsekin. En ole taaperoni palvelija, mielummin päinvastoin.

Loputtomien kieltojen ja varoitusten sijaan vanhempien esimerkki on tehokaampi tapa opettaa. Lapseni saa suhteellisen vapaasti tutkia maailmaa ilman jatkuvaa paimentamista. Olen vain välittömästi saatavilla, kun lapseni oikeasti tarvitsee minua.

Vaipoista ja vaipattomuudesta

2011-08-17T03:40:00.000-07:00

Olin itsekin todella hämmästynyt, kun luin ensi kerran vaipattomuudesta Voiman artikkelista. Vastasyntynyt ja ilman vaippaa. Voiko se olla mahdollista? Vaipattomuus on kuitenkin todella palkitsevaa puuhaa ja suosittelen jokaisen ainakin kokeilemaan. Tärkeintä on oppia seuraamaan vauvan signaaleja vessahädästä ja ostaa muutaman euron sylipotta (muovikippo).

Meidän vauvamme on nyt yöt kokonaan ilman vaippaa ja päivällä (kesto)vaippa on päällä lähinnä kantoliinaa käytettäessä. Yöllä "vaippana" toimii villainen alusta, jonka päällä on pyyhe vahinkoja varten. Kakkahätä on helpompi tunnistaa, mutta kaikkia pissoja on mahdotonta saada kiinni.

Kestovaippoja on pilvin pimein erilaisia ja voin vain suositella niitä mistä itse tykkään. Kannattaa kokeilla erilaisia ja miettiä mitä ominaisuuksia arvostaa eniten (helppoutta, nopeaa kuivumista, hintaa, jne.). Paras paikka hankkia vaippoja on Kestovaippakauppa, jossa on hyvä valikoima ja ystävällinen palvelu. Kaupan oma tuotanto on myös erittäin laadukasta. Parhaat lisäimut puolestaan myy MaMidea.

Mielestäni voittaja (sisä)vaippa on, tadadadaa.. nauhavaippa-bambuimu-riisipaperi -yhdistelmä. Nauhavaippa kuivuu nopeasti, kestää koko vaippaiän ja on edullinen. Nauhavaippaan voi laittaa imuja tarpeen mukaan ja parhaita ovat taiteltut harsot sekä erilaiset hamppu- ja bambuimut. Nauhavaipan kanssa ei välttämättä tarvitse aina kuorivaippaa, mutta sellaiseksi sopii hyvin Ruskovillan villavaippahousut tai Kestovaippakaupan yhden koon kuorivaippa.

Lisätietoa vaipattomuudesta:

Ihana imetys

2011-08-16T00:50:00.000-07:00

Imetys on jostain syystä hirveän herkkä aihe monelle (länsimaalaiselle) ihmiselle. Moni jännittää imetyksen onnistumista etukäteen ja tuntee itsensä epävarmaksi sen suhteen. Jotkut tuntevat olonsa epämukavaksi imettäessään kodin ulkopuolella ja toiset luovuttavat ensimmäiseen ongelmaan. Imetys on kuitenkin maailman luonnollisin asia äidin ja vauvan välillä ja tuo massiivisen määrän positiivisia vaikutuksia lapsen kehitykseen liittyen. Imettäminen ei ole tietenkään aivan välttämätöntä, mutta on vaikea ymmärtää miksei äiti siihen panostaisi.

Totta on, että imetykseen voi liittyä paljon hankalia tilanteita ja etenkin esikoisen kanssa uusi äiti voi tuntea olevansa pulassa. Imetys voi sattua todella paljon aluksi, lapsi voi saada rintaraivareita, rintaan voi tulla haavoja, tukos, tulehdus, jne. Koska imettämiseen liittyvä tietotaito tuntuu olevan hukassa, eikä neuvolan perhevalmennuksissa muuta kuin sivuta asiaa, kannattaa asiaan perehtyä huolella ennen synnytystä.

Onneksi imetyksestä on kirjoitettu aivan erinomainen suomenkielinen Imetysopas. Erittäin suositeltavaa luettavaa jo raskausajalle. Lisäksi kannattaa soittaa imetystukeen heti jos ongelmia tulee. Pääkaupunkiseudun synnytyssairaaloista parhaat neuvot imetyksen käynnistämiseen saa Kätilöopistolta. Jos silti tuntuu, että vauvan syöminen on todella hankalaa ja äiti tuntee itsensä vieläkin epävarmaksi, voi kutsua imetystukihenkilön kotikäynnille.

Kannattaa harrastaa lapsentahtista imetystä ja tähdätä 6 kk täysimetykseen. Imetyksestä vierottautumisessa on valtavasti eroja lasten välillä, mutta satunnaista imetystä kiinteän ruuan lisäksi voi harrastaa pitkäänkin. WHO:n suositus on, että imetystä jatketaan vähintään 2-vuotiaaksi asti! Älä välitä siitä mitä ihmiset ajattelevat imettämisestäsi. Imetä ylpeänä siellä missä haluat ja niin pitkään kun sinä ja lapsesi haluatte. Se on paras lahja minkä voit lapsellesi antaa.

Luettu: "Omin sormin suuhun"

2011-08-12T01:26:00.000-07:00

Omin sormin suuhun on mainio kirja sormiruokailusta. Soseiden syöttäminen lusikalla on taas yksi esimerkki pieleen menneestä (ja syvään juurtuneesta) tavasta kulttuurissamme. Sormiruokailussa lapsen annetaan omassa tahdissaan pikku hiljaa tutustua ruokailuun tapahtumana sekä erilaisiin ruokiin. Sormiruokailu sopii parhaiten terveenä ja täysiaikaisena syntyneelle vauvalle, jota on täysimetetty ensimmäiset 6 kk. Yleensä tässä iässä vauva osaa istua kunnolla sekä tarttua esineisiin ja viedä niitä suuhunsa. Vauva on nyt valmis aloittamaan jännittävän matkan kiinteän ruuan maailmaan.

Sormiruokailun edut ovat parhaimmassa tapauksessa suuret. Sormiruokittu lapsi oppii nauttimaan ruokailuhetkistä sekä syömään huomattavasti monipuolisemmin kuin lusikalla tasapaksuja soseita syötetyt lapset. Lapselle voi suoraan ruveta antamaan samaa ruokaa mitä vanhemmat syövät, eikä erityisiä soseita välttämättä tarvita ollenkaan. Tietysti oman ruokavalion pitää olla pikkulapselle sopiva ja terveellinen. "Omin sormin suuhun" on helppolukuinen ja selkeä opas sormiruokailuun. Olen muuten yllättynyt miten hyvä kirjavalikoma löytyy bebesistä. Myös tämä kirja löytyy sieltä.

Ainiin, mikä on se sormiruokailun huono puoli? No suurempi sotku tietysti...

Pari sanaa kiintymyysvanhemmuudesta

2011-08-09T04:40:00.000-07:00

Näin taas tänään punaista kun Hesari kertoi keskustanuorten puheenjohtajan esittävän parin tonnin vauvabonusta mm. "lastenvaunujen ja pinnasängyn" ostoa varten. Tämä kuvastaa valitettavan yleistä käsitystä siitä, että vastasyntyneen voi huoletta lykätä omaan sänkyynsä nukkumaan ja työnnellä vaunuissa tarvitsematta kanniskella sen enempää kuin on pakko. Sehän on normikäytäntö meidän kulttuurissa, eikö niin?

Kiintymyysvanhemmuudessa vauvan tarpeet otetaan huomioon. Ensinnäkin, vauvan luontainen paikka nukkua on perhepedissä omien vanhempien vieressä. Ei missään pinnasängyssä puhumattakaan eri huoneesta. Perhepeti edellyttää muutamia juttuja vanhemmilta (normipaino ja tupakoimattomuus tärkeimpänä), mutta se helpottaa imetystä valtavasti ja tuntuu todella ihanalta sekä vanhemmista että vauvasta. En voisi kuvitella mitään muuta tapaa nukkua oman vauvani kanssa!

Omassa sängyssä nukkumisen jälkeen pahin rangaistus, mitä vauvalleen on tehdä on lykätä vauva lastenvaunuihin, lattialle, sitteriin tai vastaavaan. Vauvan paikka on ensimmäisten kuuden kuukauden aikana vanhempiensa sylissä, jatkuvasti. Piste. Kantoliinassa oleminen luo vauvalle turvallisuuden tunteen. Liinassa vauva voi nukkua eikä häntä ole pakko ottaa pois edes imetystä varten. Muutaman ensimmäisen kuukauden jälkeen lapsi alkaa kiinnostua ympäröivästä maailmasta ja paljon paremmin se onnistuu liinassa kuin lastenvaunun pohjalle hyljättynä. En omista vaunuja itse ollenkaan. Lapseni kulkee mukana sinne minne minäkin, kannettuna.

Raskausaika

2011-08-05T05:25:00.000-07:00

Yhteiselo lapsen kanssa alkaa tietysti vasta synnytyksestä, mutta äidin (ja kumppanin) kypsyminen vanhemmuuteen tapahtuu hiljalleen jo paljon aikaisemmin, raskausaikana. Raskausaikana valmistaudutaan itse synnytykseen sekä suureen elämänmuutokseen, joka väistämättä on edessä. Samalla tavoin kuin odottavan äidin ruokavalio niin myös äidin hyvinvointi - tai pahoinvointi - heijastuu suoraan kohdussa kehittyvään vauvaan.

Tärkeimmät asiat, joita jokaisen odottavan äidin pitäisi miettiä raskaana ollessaan ovat:

Oman henkisen kunnon ylläpito. Tämä on ylivoimaisesti tärkein asia. Jos oma elämä on sekaisin ei lasta pitäisi hankkia alunperinkään, mutta stressin välttäminen on ehdottomasti tärkeää jokaiselle odottavalle äidille. Pidä huolta itsestäsi ja parisuhteestasi sekä vältä stressaavia tilanteita töissä ja vapaa-ajalla. Yritä meditoida ja rauhoittua mahdollisimman paljon, mielellään joka ilta. Äidin ollessa stressaantunut kohdussa oleva vauva kylpee kortisolissa, mikä voi vaikuttaa negatiivisesti lapsen kehitykseen.
Oman fyysisen kunnon ylläpito. Etenkin ensimmäisen lapsen synnytys on hyvin rankka fyysinen suoritus. Teet itsellesi ison palveluksen, jos harrastat paljon aerobista liikuntaa (hiihtoa, kävelyä, uimista, ym.), sekä jumppaat säännöllisesti synnytyksessä tarvittavia lihaksia (lantionpohjan lihaksia, vatsalihaksia, selkää). Synnytys sujuu helpommin ja palaudut siitä nopeammin. Loistava synnytykseen valmistava harjoitus on kyykkyasennossa pysytteleminen. Yritä aina pysytellä mahdollisimman pitkään ja seuraa kellolla miten kehityt. Harjoittelemalla yhden kerran päivässä pystyt lopulta pysymään kyykyssä yli 10 minuuttia ja voit olla varma, että pystyt synnyttämään jakkaralla. Toinen harjoitus mitä suosittelen tehtäväksi päivittäin on välilihan hieronta. Se vähentää huomattavasti repeämisten riskiä. Aloita noin 35. raskausviikolla ja venyttele ja hiero välilihaa esim. rypsiöljyn avulla noin 10 minuuttia. Myös puolisosi voi tehdä sinulle tämän harjoituksen. ;)
Mielikuvavauva. Luo side vauvaan jo raskaana ollessasi. On upeaa tuntea vauvan liikeet kohdussa viimeisien raskauskuukausien aikana. Aivan kohta pääset näkemään rakkaan lapsesi ja pitämään häntä sylissäsi! Juttele tai vaikka laula vauvallesi iltaisin ja kerro kuinka paljon häntä rakastat. Ehkä haluat kutsua häntä jo nimellä tai kuvitella miltä hän näyttää.. On hyvin tärkeää, että lapsi tuntuu "omalta" synnytyksen jälkeen ja että kiintyminen vauvaan tapahtuu nopeasti. Tämä koskee yhtä lailla myös kumppaniasi.
Valmistautuminen synnytykseen (henkisesti). Tiedän ihmisiä, jotka menevät synnyttämään ajattelematta etukäteen koko asiaa, mutta väitän, että valmistautumisesta on aina hyötyä. Vaikkakin asiat voivat mennä eri tavalla kuin olisi suunnitellut ja on mahdotonta varautua kaikkeen. Synnytykseen ja siihen valmistautumiseen kuuluu paljon asioita, joten kirjoitan tästä erillisen artikkelin.

Tietysti tärkeää on myös syödä terveellisesti ja seurata painon kehitystä. Raskaana ei tarvitse syödä paljoakaan enempää kuin tavallisesti, vaikka ruokahalu sanoisikin muuta. Kehoitan myös välttämään (lue: olemaan kokonaan käyttämättä) meikkejä, hiusvärejä ym. turhia kemikaaleja, koska niiden vaikutukset sikiöön tunnetaan huonosti. Muista, että vauvasi on nyt etusijalla.

Onnellista odotusaikaa!

esipuhe

2011-08-04T01:46:00.000-07:00

Tässä blogissa tutustutaan lapsen kasvattamiseen luonnonmukaisella tavalla. Artikkelit tulevat käsittelemään raskausaikaa, synnytystä, kiintymyysvanhemmuutta, eri kulttuurien lastenkasvatustapoja ja kaikkea muuta lapsien kasvattamiseen liittyvää.

Haluan jakaa kokemukseni ja tietoni, jotta muutkin voisivat oppia vaihtoehtoisen ja todella palkitsevan tavan kasvattaa lapsia. Näin lapsestasi tulee rakastava, luottava, hyvän itsetunnon omaava, vanhempia kunnioittava ja hyväkäytöksinen.

Länsimainen kulttuuri ja yhteiskunta altistavat helposti virheelliselle kasvatustavalle. Voi olla myös vaikea hyväksyä sitä, että kulttuurimme yleiset kasvatuskäytännöt ovat suurilta osin täysin vääriä ja muokkaavat lasta ei toivottuun suuntaan tai suorastaan vanhingoittavat häntä. Helsingin Sanomissa oli muutama päivä sitten juttu lastenpsykiatrista, jonka mukaan 60-70 % saksalaislapsista olisi häiriintyneitä. "Hieman" yliampuvasti ehkä sanottu, mutta ei välttämättä kovin kaukana totuudesta.

Onneksi käytännöt ovat alkaneet pikku hiljaa parantua. Enää lapsia ei kiikuteta heti syntymän jälkeen vauvalaan, pois oman äidin vierestä. Ihokosketuksen, kantamisen ja erityisesti imetyksen merkitys lapsen kehitykselle ollaan myös ymmärtämässä. Raskausajalla ja lapsen muutamalla ensimmäisellä elinvuodella on valtava merkitys ja vaikutus lapsen kehitykseen aikuiseksi. Se on lyhyt aika, johon todellakin kannattaa panostaa.